...Liha, sinua tulee ikävä!

Kyllä! Minäkin otan osaa Docventuresin Lihattomaan lokakuuhun! Rakastan grillattua naudanlihaa, pehmeää porsaanlihaa ja myönnän syöväni välillä myös broileria, vaikka kolme vuotta sitten vannoin lopettavani epäeettisesti tuotetun lihan syömisen. Myös riista kuuluu ruokavaliooni, mutta lähikaupastani saa tällä hetkellä vain Uudesta-Seelannista tuotua hirven lihaa. Söisin mieluummin kotimaista.

Nyt uunissa paistuu goudalla kuorrutettu tofu-kasvislaatikko, jonka toivon maistuvan hyvältä! Maito-kerma-kananmuna-liemisekoitukseen näet lipsahti suhteellisen reilu määrä chilimaustetta. Odotan innolla, mitä muita uusia kasvisruokalajeja opin kokkailemaan ensi kuun aikana.

Tämä kokeilu on hyvä tehdä juuri nyt, kun asun yksin. Poikaystäväni ei ole kuulemma jänis, joten voin puputtaa sitten yksinäni.

Ymmärrän – miehen täytyy saada proteiininsa ja niin minunkin. Toistaiseksi en ole selvittänyt vielä tarkemmin, mistä kaikesta saan proteiinini lokakuun aikana. Tämän päivän kauppareissun jälkeen jääkaappini vakiovarustukseen kuuluu kyllä jo tofu, kananmunat ja rahka, mutta linssejä tai papuja en vielä löytänyt. Edellä mainitsemani kananmunan lisäksi sallin Lihattomaan lokakuuhuni myös kalan, eli tarkemmin ottaen olen pesko-lakto-ovo-vegetaristi yhden kuukauden ajan. Pointtina Lihattomassa lokakuussahan on jo pelkkä lihan syönnin vähentäminen.

On mielenkiintoista nähdä miten kroppani reagoi tähän kaikkeen ja miten voin vastustaa työpaikan ruokalan intialaista lammaspataa ja kanabirynia.

Olen silti täysin varma, että tämä kokeilu onnistuu paremmin kuin seitsemän vuoden takainen "kasvissyöntikokeiluni". Olin 16-vuotias ja kyllästyin lihaan, kun kesälomalla ollessamme kahdestaan kotona isoveljeni kanssa grillasimme pelkkää makkaraa päivästä toiseen – kahden viikon ajan. Päätin ryhtyä kasvisruokavaliolle, mutta seuraavana aamuna laittaessani vanhasta tottumuksesta leivän päälle kinkkuleikkeleen, en edes tajunnut syöväni taas lihaa.

Raportoin tänne blogiin, tulenko vain nälkäiseksi ja vihaiseksi ilman lihaa vai täyttääkö oloni ihana keveys ja raikkaus, jonka olemassaolosta en ole koskaan ennen tiennyt.

Loppuun voin ilolla ilmoittaa, että kolmen pyjamaviikon jälkeen palautin tänään ohjaajalleni opinnäytetyöni ensimmäisen version, jonka kokonaispituudeksi tuli 57 sivua ja 13 liitesivua. Nautin yllättävän paljon kurinalaisesta ja koruttomasta elämäntyylistäni, jonka aikana istuin parhaimmillani 10 tuntia päivässä tietokoneen ääressä vain poistuakseni välillä kauppaan, tervehtimään satunnaisesti ystäviäni tai lenkille.

Huomenna palaan kolmeksi kuukaudeksi töihin Elävään arkistoon, minkä jälkeen pääsen jännittämään alati lähenevää suurta seikkailuani Australiaa.

Raportti maistamisen jälkeen: On hyvää ja tulista!